31. lokakuuta 2013

Parempi kuin Pinterest

Tänään iski taas vaatekriisi. Tai no kriisi on hieman liian voimakas sana. Ehkä kyse on enemmänkin siitä, että kaipaan uusia tapoja yhdistellä vaatteitani, eikä niinkään uusien ostamisesta. En kuitenkaan sukeltanut Pinterestin salaiseen maailmaan, vaan kaivoin vanhat lehdet kaapista ja tein "inspiraatio kollaasin" ihan tavallisella leikkaa ja liimaa taktiikalla.  

Kas tässä valmis lopputulos. Aijai, ruutukuosi ja rajaukset. Lettikampaukset, huulipuna ja mätsäävät ylä -sekä alaosat kiinnostavat. Oon myös pitkään miettinyt hankkivani Air Maxit, koska ne sopii ihan kaiken kanssa. Ehkä vielä joskus! Oli kyllä kiva käydä noita meikki/hiusvikkejäkin uudestaan läpi, eikä se oman vaatekaapin sisältökään enää vaikuta niin epätoivoiselta.

Kannattaa kokeilla!

29. lokakuuta 2013

Eräänä kylmänä aamuna



Tänään mulla ei ole paljon sanottavaa. Koulussa oli tylsä ja pitkä päivä, jonka jälkeen nukahdin bussiin kotimatkalla (silleen awkwardisti suu auki). Kotiin päästyäni vastassa oli kimppu tuoreita, oransseja kukkia piristykseksi. Kukista tulee kyllä aina hyvä mieli. Osti ne sitten itse, tai sai lahjaksi.

Kuva on otettu viime viikolla eräänä kylmänä, routaisena aamuna.

Mukavaa viikon alkua!

28. lokakuuta 2013

SEA LAND

Kuvasin Lauraa tossa yksi päivä portfoliotani varten. On se helppoa kun ei tarvitse paljon poseerata, seisoa vain, niin jo tulee hyviä kuvia. Mahtavan fotogeneettisyyden lisäksi tykkään myös Lauran tyylistä, joten tein hänestä samalla pienen asuvideon. Käykääpä muuten katsomassa mimmin ottamia valokuvia osoitteessa http://velvetelle.com/ !



Sunnuntaipostia ei ole pelkkä blogi minusta ja Arezista, vaan paikka johon voimme jakaa asioita joista pidämme, sekä asioita jotka tavalla tai toisella koskettavat meitä. Meidän kummankin tuttavapiiristä löytyy myös paljon mielenkiintoisia, lahjakkaita ihmisiä, jotka haluamme saada näkyviin tässä blogissa.

Opettelen tässä vasta pikkuhiljaa editointiohjelmien käyttöä, joten tälläisten videoiden rustaaminen on hyvää harjoitusta. :D

Moikka!

27. lokakuuta 2013

Keitä olemme

Kuva: Eija

Nimeni: Arez
Syntymävuoteni: 1988
Siviilisäätyni: Kihloissa.
Asun: Helsingissä, tarkalleen ottaen Lauttasaaressa.
Juureni: Olen syntynyt Irakissa, kurdialueen kaupungissa nimeltä Sulaymaniyah. Tulimme perheeni kanssa pakolaisina Suomeen vuonna 1992, eli olen toisin sanoen kasvanut Suomessa. Kieli ja kulttuuri eivät tästä syystä aiheuta mitään ongelmia, vaikka näytänkin ehkä siltä etten osaa edes puhua soomee, hehe. Kurdin kielessä ja kulttuurissa on omat haasteensa, kun on kasvanut koko elämänsä jossain muualla. 
Mitä olen tehnyt ja mitä teen nyt: Olen opiskellut valokuvausta ja valmistuin media-assistentiksi vuonna 2010. En ole tehnyt alani töitä päivääkään, koska tajusin ettei se olekaan se ala, millä tahdon työskennellä. Olenkin nyt tämän vuoden ajan hakenut opiskelemaan sosiaalialaa ja ensi viikolla olisi pääsykokeet, jaiksss! Tällä hetkellä olen työharjoittelussa eräässä nuorisotalossa ja teen myös vapaaehtoistyötä. 
Kielitaitoni: Äidinkieleni on kurdi, mutta sitä en valitettavasti osaa kirjottaa tai lukea. Suomi ja englanti luonnistuu vähän paremmin.
Missä päin maailmaa olen käynyt ja missä tahtoisin käydä: Olen käynyt muun muassa Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Indonesiassa, Sri Lankalla ja Uudessa Seelannissa. Haluaisin kauheesti käydä Intiassa, Etelä-Amerikassa ja Australiassa.
Miten tykkään herkutella: Tähän riittää yksi sana: suklaa!
Mistä en tykkää: Noo, en ainakaan välinpitämättömyydestä, syrjinnästä tai juoruilusta. Limut, marsipaani ja liköörisuklaat ovat myös kauheita.
Lempijuttuja: Jooga, luonto, ruoka, ystävät sekä uudet ihmiset. 
Maailman paras paikka: Jepen kainalossa, hihihi.
Mantrani: Rakasta ja anna anteeksi.

Nimeni: Dora
Syntymävuoteni: 1990
Sivilisäätyni: Naimisissa.
Asun: Helsingissä.
Juureni: Isäni on tunisialainen ja äiti suomalainen, eli juureni ovat niin täällä, kuin Pohjois-Afrikassa. Olen syntynyt ja kasvanut Suomessa, joten välillä on ollut omien juurten ja identiteetin kovaakin etsimistä. Ehkä vasta nyt alkaa tuntua siltä, että olen löytänyt kultaisen keskitien kahden kulttuurini välillä.
Mitä olen tehnyt ja mitä teen nyt: Lukiosta päästyäni (2009) olin aika hukassa itseni ja sen kanssa mitä haluan tulevaisuudelta. Menin töihin isäni toimistolle pariksi vuodeksi ja sinä aikana opin ainakin sen, että toimistotyö on sellaista, mitä en halua koskaan tehdä. Päätin seurata orastavaa unelmaani ja hakea valokuvauslinjalle taidekouluun. Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni.
Kielitaitoni: Äidinkieleni on suomi, vaikka nykyään käytän enemmän englantia, brittiläisen mieheni takia. Arabian opin vasta aika myöhään (noin 10 vuoden ikäisenä), mutta sitä en osaa lukea enkä kirjoittaa. Ruotsi ja ranska onnistuvat small talk-tasolla.
Missä päin maailmaa olen käynyt ja missä tahtoisin käydä: Lukuisien perhematkojen myötä (ajoimme ennen joka vuosi autolla Tunisiaan) Keski-Euroopan maat ovat tulleet tutuiksi. Olen myös käynyt Dubaissa, Egyptissä, Turkissa, Englannissa ja Brasiliassa. Haluaisin kovasti käydä Itä-Euroopassa ja Aasian maissa. Tällä hetkellä riivaa niin kova matkakuume, että olisin valmis menemään vaikka Teneriffalle :D
Miten tykkään herkutella: Uunituore leipä ja iso nokare voita. OMNOMNOM.
Mistä en tykkää: Ehkä ahdistavin tunne on se, kun tietää, että on itse tehnyt jotain typerää ja joku on sulle siitä vihainen tai loukkaantunut. Omaa käytöstä voi kuitenkin aina muuttaa, mutta jos joku muu haluaa olla pee-pää, niin sille ei oikein voi mitään.
Lempijuttuja: Mielenkiintoisiin ihmisiin tutustuminen, kaiken tallentaminen kameralle ja uuden oppiminen.
Maailman paras paikka: Omassa, maailman parhaassa sängyssä, lusikka-asennossa, paremman puoliskon kanssa :D
Mantrani: Niin kuin äiti aina sanoo, "tiedä oma arvosi".

26. lokakuuta 2013

Voi sillä soittaakin

Rakastan iPhonella kuvaamista. En tiedä miksi, mutta mun mielestä se on vaan todella hauskaa. Rentoa, kun ei ole paineita siitä, että kuvasta pitäisi tulla maata mullistavan hieno ja mua miellyttää tieto siitä, ettei tarvitse omistaa viimeisintä markkinoilla olevaa järjestelmäkameraa saadakseen aikaan kivoja kuvia.
Puhelin on aina mukana, samoin kuin ohjema jolla editoin kännykkäkuvat (VSCO cam), ja kaiken kukkuraksi ne voi vielä jakaa muiden pällisteltäväksi parilla klikkaisulla!


Jos teitä muuten kiinnostaa seurata mua tai Arezia Instagramissa (ja tulla spammätyksi ainakin meikäläisen osalta) niin meidän tilit on @doradalila ja @arezzz.

Soitellaan!

25. lokakuuta 2013

Hamasin poika


Israel ja Palestiina, siinäpä vasta aihe mihin melkein jokaisella on oma mielipiteensä. Joukosta löytyy paljon myös niitä, jotka ei tiedä aiheesta kauheasti mitään, mutta ovat kuitenkin jyrkästi jotain mieltä. Itsehän olen kuulunut tähän porukkaan. Israel on paha ja Palestiina on uhri. Pitäisi aina muistaa, että asiat harvemmin ovat mustavalkoisia, ei ole yhtä oikeaa tai väärää.

Mä en oikeasti tiennyt ennen tätä kirjaa edes sitä, että miten Israelista on tullut Israelin valtio aikoinaan. Jos jollain kiinnostaa, niin:

Ensimmäisen maailmansodan aikaan Iso-Britannia otti Palestiinan alueita haltuunsa ja ilmoitti vuonna 1917 perustavansa juutalaisille kansalliskodin näille alueille. Juutalaisia alkoi virrata sinne oikein urakalla, ja ylläri sinänsä, että palestiinalaiset ei ollu tästä yhtä innoissaan ja näin niitä konflikteja alkoi syntymään. Monen monia vuosia on kulunut, mutta konfliktit sen kun vaan pahenee... Kertookohan tää jotain meistä ihmisistä..? Osataanko me oikeasti tehdä kompromisseja paremman hyvän puolesta, arvostammeko toisiamme, sallimmeko toisten erilaisuuden ja kaikkein tärkeimpänä, osaammeko antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin?

Tämän kirjan on kirjottanut Mosab Hassan Yousef, joka on Hamasin perustajiin kuuluvan Hassan Yousefin esikoispoika. Mosab kuuluu alkuun vahvasti Hamasiin ja haluaa tehdä isänsä sekä kansansa ylpeäksi teoillaan Israelia vastaan. Hän päätyy lopulta kuitenkin vakoojaksi Israelille ja alkaa nähdä tilannetta molempien puolien silmin. Asiat ei olekaan niin yksinkertaisia kuin miltä ne ovat alkuun hänestä vaikuttaneet. Mosab joutuu pahaan ristiriitaan itsensä kanssa ja kaikkea uskomaansa kohtaan.

Kirja on hyvin kirjotettu, eikä lukemista tahtoisi hevillä lopettaa, kun kiinnostaisi ihan kauheasti tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirja on myös niin inhimillinen ja koskettava. Kuvitella, että tämä mitä mä luen tässä lämpimässä bussissa on monien tuhansien ihmisten arkea.

Kirjassa käsitellään mun mielestä paljon tärkeitä ja ajankohtasia asioita, joita meidän tulisi miettiä ja tietää. Muistakaa kuitenkin, että tämäkin kirja on vain yhden ihmisen näkökulma asioihin, joten sekään ei ole sataprosenttista faktaa. Tietynasteinen kriittisyys on aina hyvä olla kirjojen, uutisten, lehtien, dokumenttejen, blogien ynnä muiden suhteen.

Mä en oo aikasemmin tehnyt kirja-arvostelua ja vaikka oon melko varma, ettei sen tällänen kuuluisi olla, niin se on ihan okei. Täähän on vaan mun tulkinta.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Arez

24. lokakuuta 2013

Murha keittiössä

Rakastan granaattiomenoita monestakin syystä. Päälimmäisenä ehkä siksi, että ne tuo aina mieleen toisen kotimaani, Tunisian. 

Siellä pihalla kasvaa granaattiomenapuu, josta saa käydä suoraan poimimassa kypsät hedelmät aamiaispöytään. Granaattiomenalla on Tunisiassa ja muissa Välimeren maissa, sekä Lähi-idässä pitkät perinteet. Sitä käytetään erilaisissa ruoissa koristeena, mehuna tai kauhotaan suuhun ihan sellaisenaan. Ehkä erikoisin tapa syödä granaattiomenaa jälkiruokana on sekoittaa sitä couscousin ja sokerin kanssa.


Tottakai rakastan sitä myös makunsa ja koostumuksensa takia. Pienet helmimäiset siemenet narskahtavat suussa ja sopivat hyvin lisukkeeksi esimerkiksi jogurtin sekä jäätelön kanssa. Granaattiomena on myös terveellistä, sillä se on vähäsokerista, täynnä C-vitamiinia ja  antioksidantteja.


Leikatessa kannattaa olla aika varovainen. Se on sotkuista hommaa, ja saattaa tahria vaatteet kunnolla. Itse leikkaan hedelmän ensiksi kahtia, jonka jälkeen leikkaan puoliskot vielä ainakin kerran kahtia (riippuu hedelmän koosta) ja alan nyppiä siemeniä kulhoon. Siemenet ovat siis granaattiomenan ainoa syötävä osa. Kuorta ja vaaleita kohtia ei kannata syödä, ne maistuu pahalle.

Tämän operaation jälkeen näyttää aina siltä, kun keittiössä olisi tapahtunut murha. Mehua on vähän joka paikassa ja siemenet on kimmonneet seinän kautta kuppiin (ja kaikkialle muuallekkin).

Mutta hyvää se on.

Piis aut!

23. lokakuuta 2013

Kahden euron takki ja kolme kohtaamista

Jaahas, unohtakaapa kaikki mitä oon löpissyt viime postauksessa murretuista väreistä, sillä meikämandoliino osti uuden takin! Eikä muuten ole ihan mikä tahansa takki vaan VAALEANPUNAINEN trenssitakki. Tai no, trenssi ja trenssi. Lähinnä siitä välittyy sellaiset vibat, että jos menisin se päällä sillan alle seisoskelemaan, niin kohta olisi poliisit perässä.
Viime sunnuntaina vein takin ensimmäistä kertaa kaupungille ja (liekö takista vai yleisestä sunnuntaihöyryisyydestä johtuen) sain osaksi hieman erikoista, jokseenkin huvittavaa huomiota.



1. Kohtaaminen, Tuomiokirkon portaat.
"Ootsä Sanna Immonen?", keskustelun aloittaa lippispäinen, keski-ikäinen mies. "En ole", vastaan minä. "Onko se joku loukkaus vai?", mies kysyy hieman tuohtuneena. Selitän, ettei hänen utelunsa ollut loukkaavaa, nimeni vaan ei ole Sanna Immonen. Siihen hän tuhahtaa "No ootsä paremman näkönenki". Tässä vaiheessa koin jo suurta tarvetta siirtyä portailla pari askelmaa ylöspäin, mutta jäin kuitenkin istumaan ja tuijottamaan tiukasti eteenpäin. "Asutko täällä lähistöllä" ukkeli kysyy seuraavaksi. "Joo aviomiehen kanssa asutaan kyllä". Tässä vaiheessa herra alkaa kiemurrella paikoillaan ja ilmoittaa, että hänen ystävänsä olivat tulossa auttamaan auton kanssa, josta oli loppunut akku ja, että "Hauskaa päivänjatkoa vaan".

2. Kohtaaminen, Jungle Juice bar 
Yritän saada tarvikkeitani takaisin pieneen kameralaukkuuni, kun kesken palikkatestin yläpuolelta kuuluu "DOO JUUU SPIIIK FINNISH?". Nostan katseeni huomatakseni, että viereisessä pöydässä istuva mies katsoo minua ivallisesti hymyillen. "Eh.. Joo?", vastaan. "Mä katoin eka, että sä oot joku ammattilainen, mutta sit näin ettet saa noita sun kamoja ees laukkuun.", mies tokaisee. Vastaan hoo moilasena ihan vaan, että "okei". "Miks sulla ees noin hieno kamera on?", äijä jatkaa. "No mä opiskelen valokuvausta", sanon. "Oliks sulla täällä jotkut sessarit vai?" mies ehtii kysyä, mutta onneksi kaverit palasivat tiskiltä ja tämä rupattelu loppui siihen.

3. Kohtaaminen, Bussipysäkki
Istun penkille räpläämään puhelinta. "Käykö tuo ihan työstä?", hieman kyyryselkäinen mummeli kysäisee topakasti. "Niin että mikä?", vastaan hieman hämilläni. "No tuo kännykän näperrys", mummo sanoo. "Ah, aijoo, no kyllä melkein niinkin voisi sanoa", vastaan. "En kyllä haluaisi sanoa, mutta sanon kuitenkin, koska olen selvännäkijä ja tiedän, että nuo on huonoksi ihmiskunnalle!". Hieman häpeissäni laitan kännykän taskuun ja autan mummon bussiin, jossa hän koko matkan kritisoi kanssamatkustajia erilaisista asioista  (esim. "nykyajan rattaat, ne on liian isoja!").

Niin, jokainen voi sitten itse päättää johtuneeko tämä kaikki tuosta takista vai mistä.

Mekin taidettiin olla hieman sunnutaihöyryissä tätä videosta kuvattaessa..

Heippa!

22. lokakuuta 2013

Metsään menossa

Kuvat: Dora
Kun aamukiiressä laitoin nämä kirpparikamat päälle niin en odottanut, että loppupäivän saan naureskella työkaverin loputtomille metsästysvitseille. Kettua mä metsästän.... Äärimmäisen eläinrakkaana ihmisenä en oikeasti lähtisi metsästämään mitään eläimiä, mutta ymmärrän kyllä yhdennäköisyyden.
Huomenna voisin laittaa päälle punasen villakangastakin ja leikkiä Punahilkkaa! Onkohan kaikille jo selvää mikä mun lempiväri on? 

-Arez

Routa


Pysähdyttiin Jannen kanssa koulumatkalla Hyrylään kuvaamaan peltoa, josta on muutamana päivänä (joka päivä) ajettu ohi ja ihasteltu routaista maata. Valkoinen, hento jääpeite kuolevien kasvien päällä on surullisen kaunista ja kylmät, kirkkaat aamut herättävät ihan eri tavalla uuteen päivään.

Kaunista tiistaita!

21. lokakuuta 2013

Ei mitään väriä

Kaukana ollaan kesän riemunkirjavista kukkapaidoista ja hempeistä hamosista. Tällä hetkellä mun pään sisällä tuntuu hallitsevan ajatus, joka kehoittaa maastoutumaan ulkona vallitsevaan ilmastoon (vaikka siellä paistaakin nyt aurinko woot woot). Ehkä kesällä myös tuli vedettyä pieni yliannostus väriloistoa, joten nyt on hyvä tuudittautua murrettujen värien hellään huomaan.

Kuvat: Janne Jameson
Viininpunainen on kyllä niin syksyn väri. En ihan oikeasti osaa käyttää sitä minään muuna vuoden aikana. Erityisesti sen värinen huulipuna on jees! Sopii tähän mun kirpputorilta löydettyyn ylisuureen ja muodottomaan takkiin. Flanellipaita on muuten myös ylisuuri ja muodoton, sekä ostettu Tarjoustalosta.

Asiasta kukkapurkkiin. Tapahtui tunti ennen kuvanottoa: Asioidessani tänään Sörkän Lidlissä, mukaan tarttui kaksi alennuksessa ollutta klementiinipussia ja kolme pretzeliä. Ostosten hinta yhteensä 3,60 e. Ojensin myyjälle korttini ja sehän sitten näytti hylättyä. Hienoisen (takkiin sointuvan) punan levitessä kasvoilleni kun yritin sopertaa myyjälle, että "No joo oon varmaan ylittänyt viikkobudjettini, ootas käyn nettipankissa!". Käteistähän ei tollaisia sievoisia summia multa mitenkään löytynyt, joten onneksi kytkössopimus-iPhone ei koskaan jätä pulaan, vaan sain logattua itseni pankkiin ja siirtämään eurot tilille. Huh. No tästä selvittiin. Nää epämukavat kassatapaamiset ei kyllä ole mitenkään epätavallisia.

Tarinan opetus ei suinkaan ole "Tarkista aina enne kauppaan menoa tilisi saldo" vaan "Kannattaa hankkia iPhone, vaikka väkisin."

Niin pääseehän sillä Osuuspankin lisäksi vaikka Instagramiin. All hail.

20. lokakuuta 2013

Pizzasunnuntai

Rakastan sunnuntaita monestakin eri syystä, ja yksi niistä on ehdottomasti se, että sunnuntaisin meillä syödään pizzaa! En oo ostanut pizzaa kaupasta tai pizzeriasta yli vuoteen eikä haittaa yhtään, koska mä osaan tehä itse paljon parempaa hah.

Ohut pohja, sopiva täytekombo ja ripaus juustoa, näillä sitä pitää vatsan sekä mielen tyytyväisenä. Täytteet voi jokainen valita oman maun mukaan, mutta kannattaa laittaa ihan maximissaan neljä eri täytettä. Täytteet pääsee tällä tavoin oikeesti oikeuksiinsa eikä huku monien erilaisten makujen maailmaan.

PIZZA

Pohja:

1 tl kuivahiivaa
1 dl vettä
1/2 tl suolaa
2 rkl öljyä
1 dl vehnäjauhoja
1,5 dl täysjyväjauhoja


Täyte:

1-2 tomaattia
1 punasipulia
100 g fetajuustoa
oliiveja
tomaattipyrettä
juustoa
mausteita oman maun mukaan (itse käytän mustapippuria, chiliä ja reilusti oreganoa)

Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja lisää kädenlämpöinen vesi. Lisää sitten suola, öljy ja jauhoja vähän kerrallaan. Vaivaa hetken ja kohota liinan alla 30 minuuttia. Helpoin tapa kaulita taikina on laittaa pöydälle leivinpaperia ja kaulia sen päällä. Siirrä leivinpaperi taikinan kera uunipellille, lisää täytteet ja mausteet. Paista 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes pizza on saanut vähän väriä.

Tarjoile rucolan ja balsamicon kera.


-Arez

19. lokakuuta 2013

Ihonhoidon aatelia



1. Bioderma Créaline H20 Meikinpoistoaine. Ostin tämän ihanuuden kesällä Ranskasta, ja voin kirkkain silmin vannoa, että tämä on paras koskaan kokeilemani puhdistuaine. Aine putelin sisällä on kuin vettä, läpinäkyvää ja ohutta. Se ei ärsytä silmiä eikä ihoa ja meikki liukuu pois naamalta kuin unelma! En ole ihan varma saako tätä Suomesta, mutta Ebaysta tilaamalla ainakin!

2. Lush Fresh Pharmacy Kasvosaippua. Olin aluksi todella epäileväinen tämän tuotteen suhteen, sillä ajattelin sen kuivattavan jo valmiiksi kuivaa ihoani. Totta on, koska kyseessä on saippuamainen tuote, joka jättää ihon hieman nihkeän tuntuiseksi, mutta eritoten puhtaaksi. Tämän tuotteen käyttö on parantanut ihoani huomattavasti! Käytän tätä yleensä iltaisin puhdistamaan kasvoilta loputkin meikit ja päivän aikaan kertynet liat.

3. Weleda Rose Musquée Kosteusvoiteet. Mulla on ollut käytössä nämä päivä- ja yövoiteet, jotka myös hamstrasin mukaan ranskalaisesta apteekista. Aivan pelastus tuote! Kohta alkaa varastot loppumaan, ja mietin vakavasti pyytäväni ranskalaista ystävääni lähettämään lisää. Tätä merkkiä saa toki Stokkaltakin, riisto hintaan kylläkin. Itse taisin maksaa näistä ranskassa noin 10€ per putilo, kun Stokkalla hinnaksi ilmentyy sellaiset 27€. Ouch. Onko kellään tietoa mistä näitä saisi edullisemmalla? Tietääkseni luontaistuotekauppojenkin hinnat on pilvissä.

4. Lush Mask of Magnaminty Kasvonaamio. Pari kertaa viikossa, sellaisinä päivinä kun iho tuntuu lattealta, näppyiseltä ja nihkeältä, isken tätä tuotetta naamaan. Minttuinen raikkaus ylettyy myös pään sisään ja kun tulee aika pestä tuote pois olo on jo huomattavasti itsevarmempi! Minulla tämä ainakin tasoittaa ihonväriä (hetkittäisesti) ja auttaa näppylöiden kipeyteen.

5. Soap&Glory Breakfast Scrub Vartalonkuorinta. Tämä tuote on näistä kaikista ehdottomasti se mitä ilman selviää vallan mainiosti, mutta kun ei halua! En ole eläessäni haistanut yhtä hyväntuoksuista kuorintavoidetta ja olen oikeasti tuntetun kiusausta maistaa tuotettta. :D Kaiken tämän lisäksi tuote hoitaa vielä hommansa. Kuorii hellästi ihon, jättäen sen makean hunajaisen tuoksuiseksi. Nam NAM!

Siinä oli mun viisi parasta ihonhoitotuotetta. En tosiaan ole mikään kosmetologi, joten ihan oman kokemuksen mukaan mennään. Ja ykkösenä näissä hommissa tietenkin on aina runsas veden juonti ja terveellinen ruokavalio!

Ajattelin, että alkaisin tekemään tänne sarjaa jossa listaisin erilaisia Top 5- juttuja. Miltä kuulostaisi? Ja olisiko mitään ehdotuksia mitä kiinnostaisi nähdä? Entäs mitä mieltä olette siitä, että se tulisi näin videon muodossa?

Aurinkoista lauantaita!

-Dora

18. lokakuuta 2013

Naama nutturalla

Leikattiin mulle otsatukka tossa pariviikkoa sitten. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, kun vuosien kova kasvatustyö napsaistiin pois parilla saksien heilaituksella. Vielä ei ole onneksi iskenyt kriisi ja syvä epätoivo,  vaan oon oikeasti nauttinut muutoksesta. 
Bongasin viime kuun Trendistä kivan lettikampauksen ja halusin kokeilla miltä se näyttäisi otsiksen kanssa. Täytyy myöntää, että itselleen oli hieman hankaluuksia saada neljä siistiä ranskanlettityylistä palmikkoa aikaan, plus sidotoa ne kauniisti niskaan kiinni, mutta onneksi tykkään sotkuisesta hiustyylistä muutenkin!
Pikkusiskoni oli meillä yökylässä ja hän halusi myös lettikampauksen. Tulipahan samalla testattua kampauksen lapsiystävällisyys!


Mitä pidätte kampauksesta ja muutenkin otsis-nuttura yhdistelmästä?

-Dora

Mysliä ei kun...

Olen vuosia luullut, että granola ja mysli tarkoittavat samaa asiaa. Vasta tän vuoden aikana opin niiden eron, joka on siis se, että granola paahdetaan uunissa ja mysliä syödään raakana.

Oli miten oli, tämä kanelikaakaogranola on joka tapauksessa vienyt sydämeni. Rakastan kanelia ja suklaan makuhan nyt ei haittaa ikinä missään, ainakaan minua. Jos siis koette samaa intohimoa suklaata kohtaan, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä reseptiä. Maut ei oikeesti ole niin vahvat etteikö tätä vois kokeilla ihan joka ikinen, mutta tykkään olla vähän dramaattinen tän suklaaobsessioni kanssa. Tästä lisää joskus myöhemmin, nyt siihen reseptiin!


KANELIKAAKAOGRANOLA

(Resepti sovellettu The Whole Pantry-applikaatiosta) 

3 dl kookoshiutaleita

1,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl pellavansiemeniä

1,5 dl seesaminsiemeniä

1 dl kurpitsansiemeniä

2 dl manteleita

60 ml sulatettua kookosöljyä

80 ml hunajaa/siirappia (itse unohdin tämän vahingossa ja tuli kuitenkin todella hyvää)

1/2 tl suolaa

2 rkl vaniljauutetta

2 rkl 100% kaakaojauhetta

2 tl ceylon-kanelia

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää märät ainekset mukaan kädellä sekottaen, tällä tavoin sitä on tasaisesti kaikkialla. Vuoraa kaksi uunipeltiä leivinpaperilla ja aseta seos tasaisesti molempiin. Paista 125 asteisessa uunissa 30 minuutin ajan, muista sekoittaa puolessa välissä.

Anna jäähtyä kunnolla ja säilytä ilmatiiviissä rasiassa.

Kuten huomaatte, itsetehty granola on äärimmäisen helppoa, ja mysli sitäkin helpompaa, koska ei tarvitse käyttää uunissa. Eikä tähän ole lisätty turhaa sokeria tai mitään muitakaan yllätyksiä. Kyllä ny kelpaa!



- Arez

17. lokakuuta 2013

Pitkästä aikaa

Huomasin just ettei meillä kummallakaan oo esittelyissä mainittu tyyli/asujutuista mitään. Eikä me olla hirveesti siitä alusta asti puhuttukkaan, mutta oltiin koko ajan kuitenkin samalla sivulla. Tyylijuttuja tulee siis olemaan, kuvien sekä videoiden muodossa. Tässä oliskin ihka ensimmäinen näyte jälkimmäisestä. Toivottavasti tykkäätte!


Video: Dora 

16. lokakuuta 2013

Karvainen ystäväni

Ei, en ole hankkinut villakoiraa, mutta (teko) turkin kylläkin. Tai no,  jos oikein tarkkoja ollaan, niin äiti osti. On se kivaa, kun äiti vielä ostelee 23-vuotiaalle, naimisissa olevalle (mähän siis olen rouvashenkilö) tyttärelleen vaatteita. Syytän opiskelijabudjettia, mutta samalla tiedän ettei jotkut asiat koskaan muutu.

Kuvat:Arez
 Täytyy kyllä myöntää etten paljon laittanut vastaan (paitsi hieman muodollisuuden vuoksi), kun äiti ilmoitti, että "nyt ostetaan sulle talvitakki". Siitä on nimittäin aikaa, kun mulla on viimeksi ollut takki joka ei näytä roskikselta dyykatulta. Eikä siinäkään mitään, mutta joskus on kiva näyttää vähän edustavammalta. Tätä takkia siis voi käyttää niin arkena, kuin tärkeissä gaalatilaisuuksissakin (ehem ehem).

Ei muuta tällä erää!

-Dora

15. lokakuuta 2013

Seize the day, then let it go

Aurinko, kauniit puut lehtineen, lämpö, onni, rakkaus ja kauneus. Niistä on vuoden paras aika tehty.

Ei, en puhu nyt kesästä vaan tästä upeasta syksystä mikä meille on suotu. Kun vain pysyy kaikelle avoimena voi käydä niinkin, että kesän lapsi tunnustaa julkisesti ikuista rakkauttaan syksylle. 







Monet varmaan haluais nyt lähtee näitten lintujen tavoin kauas pois, jonnekkin lämpimään. Koitetaan kuitenkin muistaa, että haaveilemalla jatkuvasti tulevaisuudesta unohtuu se tärkein, nimittäin nykyhetki. Elämällä vain tässä ja nyt alkaa kaikki kummasti näyttää valosalta ja hyvältä. Tähh, ettekö usko vai? Kokeilkaapa! 

-Arez

14. lokakuuta 2013

Neljä kirpparilöytöä, yksi asu

Mä olen kirpparihai, kyllä, guilty as charged. Mielestäni parhaimman shoppailuelämyksen saa, kun herää aikaisin lauantaiaamuna ja suuntaa 20 euroa taskussa kirpputorille. Parhaimmat löydöt tekee, kun menee yksin. Silloin voi rauhassa tonkia epäilyttävimmätkin kasat ilman, että alkaa nolottamaan.

Tanssahtelin kirjaimellisesti riemusta, kun bongasin nämä nahkanilkkurit Jäähallin kirpputorilta pari viikkoa sitten. Mahtavat syksyyn sekä alkutalveen ja sopii kaiken kanssa! 


Harmaa villaneule löytyi myös samaiselta torilta. Ja nyt kun tarkemmin ajattelee, niin myös noi farkut ja korvakorutkin ovat sieltä. Hintaa tällä kaikelle on yhteensä tullut kahdeksan euroa.

Kuvat: Janne Jameson

Huh, huomaa kyllä, että tää suomeksi kirjoittaminen vähän takeltelee. En oo tainnut laittaa näin montaa lausetta peräkkäin sitten ylppäreiden esseekokeen. Ehkä mullekkin tekisi ihan hyvää selata läpi mieheni suomenkielen oppikirjoja.

Nauttikaahan kauniista syyspäivistä!

-Dora

13. lokakuuta 2013

Ihana sunnuntai

Heräät ilman herätyskellon ääntä ja hymyilet, koska sinulla ei ole kiire mihinkään. 
Pyörit vielä hetken sängyssä Instagramia selaten ja nouset. 
Aukaiset verhot ja aurinko osuu hellästi kasvoillesi, suljet silmäsi ja nautit siitä hetken. 
Laitat lempimusiikkisi soimaan ja teeveden kiehumaan. 
Käyt aamupesulla, katsot itseäsi hymyillen peilistä. 
Kaadat teen lempimukiisi ja juot sen mustikkapannareiden kera.
Aukaiset tietokoneesi jatkaaksesi täydellistä aamuasi ja käyt katsomassa onko tullut Sunnuntaipostia.


Halusimme perustaa blogin, jossa olisi niin hyvä tunnelma ja ihania asioita, että se olisi hyvän mielen paikka kaikille. Blogin ajatus on, että laitamme tänne meitä ilahduttavia juttuja, oli se sitten kirpputorilöytö, resepti, kauneudenhoitotuote, päivänasu tai valokuva.

Tervetuloa luomaan kanssamme blogia, jossa on ikuinen sunnuntaifiilis. 

Ps. Sivupalkissa olevia kuviamme klikkaamalla pääsette lukemaan meistä pienimuotoiset infot.

 -Arez & Dora