31. tammikuuta 2015

When in London

Ootko miettinyt Lontooseen lähtemistä, mutta et vielä saanut aikaiseksi? Nyt vaan heti varaamaan liput pitkälle viikonlopulle! Me tultiin pari päivää sitten takas, kun löydettiin tosi edulliset lennot Norwegianilta eli n.150e meno-paluu kahdelta henkilöltä. Siihen ei tietenkään sisälly, kuin käsimatkatavarat, mutta jos pakkaa fiksusti ei tän pitäisi olla mikään ongelma, ja tilaa jää vielä tuliaisillekin.
Koska Khaled on kotoisin Lontoosta, meidän tulee reissattua sinne vähintään pari kertaa vuodessa. Ensimmäisen kerran matkustin äitini kanssa viisi vuotta sitten, mutta visiitti jäi vain pintaraapaisuksi ja päätin mennä uudestaan. Lontoosta löytyy kaikkea kaikille jos vain tietää mihin mennä. Se on hurjan iso ja pari päivää kaiken näkemiseen ja kokemiseen ei todellakaan riitä. Listasin tähän nyt lyhyesti jotain omia lempipaikkojani ja vinkkejä sinne päin matkaaville.


Marketit & torit:

Brick Lane Market. Banglatowniksi kutsutussa kaupunginosassa sijaitsevalle Brick Lanelle kannattaa ehdottomasti suunnata heti sunnuntai aamusta! Paikka on täynnä ruokakojuja ympäri maailman, levykauppoja, hipstereitä ja vintageliikkeitä.
Borough Market. Ihana ruokatori, josta löytää kaikkea brittiläisistä ällömakeista herkuista eksoottisimpiin sortteihin.
Portobello Road Market. Tääkin mesta on lauantaisin täynnä tilpehööriä, kirppiskamaa, kasviksia & kukkia ja taidetta. Kadun kummallakin puolella on ihania, värikkäitä taloja joita kelpaa ihastella ja kuvailla.
Old Spitafields Market. Taas sitä ihanaa ruokaa, kivoja kauppoja ja suuren maailman tunnelmaa. Oon ite käynyt Spitafieldsissä vain kerran erään ruokafanaatikko ystäväni kanssa ja hän meinasi pyörtyä innostuksesta.
Camden Market. Camden on ehdottomasti se paikka, jonne kaikki turistit ryntää, mutta silti siellä kannattaa ehdottomasti käydä, edes kerran. Voi käydä vaikka ottamassa itselleen extemporee nenäkorun, shishalla tai syömässä jotain pikkukojuista. Ite välttäisin kuitenkin syömistä loppupäivästä, sillä ruoka on voinut lillua siellä ties kuinka kauan. Tosin voi olla, että oon ylineuroottinen (i got it from my mama).


Shoppailu & kulutusjuhla

Oxford Street. Siel on kaikkea. Nuff said.
Primark Hammersmith. Jos halpisketju Primarkkiin halajat, ei todellakaan kannata mennä Oxford Streetillä sijaitsevaan puljuun, sillä siellä on Hullujenpäivien meno 24/7. Sen sijaan kannattaa ottaa metro Hammersmithiin ja mennä nauttimaan shoppailuelämyksestä huomattavasti hiljaisempaan Primarkkiin. 
Westfield Sheperds Bush. Hammersmithista kävelymatkan päässä sijaitseva Westfield shoppailukeidas on Itistäkin suurempi ja sieltä löytyy niin ikään kaikki parhaimmat kaupat, ravintolat ja leffateatteri. Sadepäivänä siellä voi helposti hortoilla koko päivän. Toinen, uudempi Westfield valmistui pari vuotta sitten Startfordiin. 
Carnaby Street. Söpö pikkukatu ihan Oxford Streetin ja Sohon läheisyydessä. Carnaby Streetiltä löytyy esimerkiksi tosi monta kenkäkauppaa joissa myydään cooleimpia tossuja!
Covent Garden. Tosi kauniin näköinen alue, jossa paljon erilaisia pieniä ja isoja kauppoja. Kannattaa siellä ollessa pysähtyä kahville mun lemppari kahvilaan, Le Pain Quotidieniin!
Regent Street. Tämä vaan mainittaakseni, koska siellä sijaitsee ihana & Other stories vaatekauppa. 



Ravintolat & Kultturi

Museot. Todella monet museot on ilmaisia. Tate modern, British museum, Victoria and Albert, you name it! Mene!
Soho. Sanomattakin selvää, että Sohosta löytyy siistein yöelämä, pubit, kahvilat ja kinkyshopit. Me käytiin viime kerralla aamupalalla Billy's nimisessä paikassa joka oli todella jees!
Chinatown. Autenttisimmat kinkkisapuskat ja kaupat löytyy ehdottomasti Chinatownista. Jos ruoka ei maita, kannataa kuitenkin käydä pyörimässä siellä ja ottamassa valokuva kiinalaisessa 'photo boothissa', jossa voi muokata itselleen mangasilmät. 
London Central Mosque. Keskellä Lontoota, Regents Parkissa sijaitsee kaunis moskeija, jossa saa käydä vierailemassa muina aikoina paitsi perjantaisin. Toki moskeijaan mennessä on tietty pukeutumiskoodi joka kannattaa tarkistaa ennen sinne suuntaamista.  
Edware Road. Tää mesta on ihan huikea! Kaikki kyltit on arabiaksi ja corner shopit näyttää siltä, että ne ois teleportattu suoraan Irakista. Parasta Shawarmaa saa Al-Arez nimisestä ravintolasta!
Whole Foods Market. Mä tuun täällä aina ihan hulluksi! Kaikki on niin hyvän näköistä, ihanasti pakattua, orgaanista ja herkullista! Isoimmissa Whole Foodseissa on alakerrassa on ruokakauppa ja yläkerrassa ravintola-alue. Suosittelen lämpimästi ja tonne kannattaa ehdottomasti varata rahaa mukaan.


Rakastan Lontoota ja siellä on joka kerralla jotain uutta nähtävää ja tehtävää. Musta on ihana roikkua paikallisissa ruokakaupoissa, kulmaputiikeissa ja apteekeissa, sekä tutkiskella kaikkea ja nauttia ylipäätänsäkin kaupungin monikulttuurisesta tunnelmasta. Kukaan ei katso sua kahdesti ja jos katsookin, niin ei todellakaan vihamielisesti. Joka puolella vilisee erilaisia ihmisiä. I love it!

Hei onko teillä jakaa Lontoo vinkkejä? Ne on aina kaivattuja ja tervetulleita. :)

-Dora

30. tammikuuta 2015

Piirtämisestä, kärsivällisyydestä ja siitä, kuinka jokainen voi oppia

Olen aina luokitellut itseni Ö-luokan piirtäjäksi. Siis sellaiseksi, jolla ei todellakaan riitä taitoa ja kärsivällisyyttä tuhertaa yhden työn parissa puolta päivää ja vaikka mielessä olisi minkälainen visio tahansa, ei sitä koskaan saa paperille. Ehkä johtuen siitä, että ennen kun pääsin opiskelemaan Kuvataidekasvatusta, ainoa koskaan harjoittama kuvataiteellinen asia oli valokuvaaminen. Valokuva on mun mieslestä loistava väline kärsimättömälle henkilölle, sillä kuvahan on yleensä lähes heti valmis.
Siinähän sitten oltiin vähän jännän äärellä, no ollaan kylä vieläkin, kun ensimmäiset piirrustuskurssit alkoivat. Valitsin kurssit sen mukaan, mikä eniten on oman mukavuusalueen ulkopuolella, eli kaikki piirtämiseen vähänkin liittyvä. Alemmuuskompleksi oli vähintään taattu, sillä samoilla kursseilla on myös todella harjaantuneita ja taidokkaita piirtäjiä. 
Ensimmäisen käsivarapiirrustustunnin aluksui opettaja ilmoitti, että "täällä ei sitten olla tekemässä mitään taidetta, vaan harjoittelemassa havainnointia". Tuo lausadus oli mulle suorastaan ahaa-elämys, eli töistä ei ollut tarkoituskaan tulla mitään Louvreenkin kelpaavia mestariteoksia. Huh.
Tunnilla numero yksi piirrettiin lähes seisemän tuntia kenkää. Joo, kyllä. Tämä oli jotain mitä en tosiaan olisi ikinä uskonut tapahtuvan. Mä, piirtämässä seitsemän tuntia kenkää, hiilellä. Hermot meinasi kyrvähtää useaan otteeseen, mutta onneksi lopputulos oli voittoisa. Mittasuhteet kohdillaan ja kenkä vastasi suurinpiirtein todellisuutta. Olin häpeilemättä ylpeä itsestäni. Olinhan piirtänyt kengän!!!
Seuraavalla tunnilla piti sitten piirtää oma vartalo ylhäältä alaspäin, istuma-asennossa. En aluksi hahmottanut ollenkaan miten moinen olisi edes mahdollista, mutta opettaja käski keskittymään siihen "mitä näen, en mitä kuvittelen näkeväni". Okei, kuulostaa vähän joltain hihhulijutulta, mutta tästä syntyi ahaa-elämys numero kaksi ja viivoja alkoi pikkuhiljaa syntymään paperille. Kiertelin myös katselemassa muiden toita ja kerrankin en kokenut syvää häpeää omasta työstäni, vaan katselin miten muut olivat ratkaisseet tietyt ongelmat ja opin myös heiltä. 
Tämän myötä tajusin, että kyllä mäkin osaan. Ja jos mä osaan niin kuka tahansa osaa jos vain antaa tekemiselle aikaa ja mahdollisuuden. Ei kannata ottaa itesään ja tekemisiään liian vakavasti vaan lähinnä nauttia tekemisen ja oppimisen ilosta, oli lopputulos millainen tahansa. Itsekriittisyys on myös hyvä asia, mutta jos se estää tekemästä jotain mitä oikeasti haluaisi, ei siinä ole järkeä. 
Koska ihan oikeasti, eihän kukaan ole mikään Seppo syntyessään. 
Ei edes Seppo (ennen kastajaisia). 
He he he. 

-Dora

29. tammikuuta 2015

R'n'b Boats

Kaikki alkoi siitä, kun viime vuonna yritin kovasti hankkia meille kissaa, mutta mistään ei tuntunut löytyvän kotia kaipaavaa pikkuista. Käytin kaikki oljenkorret Keltaisista sivuista Facebookkiin, mutta ei onnistunut.
Sitten syyskuussa sain viestin serkultani Jyväskylästä, jossa hän kertoi, että tuttuun maalaistaloon oli syntynyt yksi kissanpentu (siis vain yksi!), joka nyt kaipaisi kotia. Sen enempää miettimättä kiljahdin "ME OTETAAN SE!!". 
Kissan nimeksi tuli Boats. Tarkemmin R'n'b Boats. Hänet on nimetty Rauli Baddingin Laivat- biisin mukaan (juu-u, karaokebiiseistä parhain). Pelkkä Laivat olisi ollut ehkä vähän liian outo.. Tosin ei sillä, että R'n'b Boatsissakaan kauheasti järkeä on. "What, so your cat is named after a ship????????????????????"



Täytyy sanoa, että kyllä äiti lapsensa tunnistaa. Sain ton vasemmalla olevan kuvan pari päivää ennen kuin hain Boatsin kotiin. Ilmeestä jo näki, että kyseessä on aikamoinen tulinen persoona. Toinen kuva on kun ensimmäistä kertaa pidin vauvelia sylissä. Kyynelhän siinä meinasi tirahtaa ja mähän en edes oo mikään hullu kissaihminen, riiiiight.
Koska hain Boatsin Keski-Suomesta asti, meidän piti yöpyä samaisella serkulla joka kissan oli meille hustlannut. Tulisen luenteensa vuoksi Boats piti lukita eri huoneeseen, kun talon muut mirrit, koska se alkoi uhittelemaan niille. Yhdeksän viikkoinen rääpäle vastaan 10-vuotias musta kissa. Veikkaan, että kuonoon siinä olisi hyvin nopeasti tullu!
Ensi hetkistä asti Boats on rakastanut matkustamista. Jyväskylä-Helsinki junamatkalla se piti päästää häkistä pois, kun alkoi protestoimaan kovaäänisesti ja siinä se sitten vähän aikaan juoksenteli ympäri junavaunua, kunnes jatkoi matkustamista mun sylissä. Se ihan oikeasti kattelee maisemia ja tutkistelee kaikkea. 
Koska saatiin kissa, kun se oli vielä aika pieni, olivat hygieniasiat alussa vähän hakusassa. Laatikolla se osasi käydä alusta asti, mutta tarpeet tuntuivat aina jäävän pitkiin karvoihin ja sitten pyllyä pestiin niinkuin vauvaa konsanaan. Suihkuunkin kissa laitettiin ja se onnistui ilman suuria ongelmia, mutta hiustenkuivaaja aiheutti jonkinlaisia traumoja. 
Boats kävi myös hiljattain katsomassa Jouko Lehtolan valokuvanäyttelyn Lasipalatsilla. Tykkäsi. 
Monista sosiaalisista lahjoista huvittavin on ehdottomasti "Pingviiniasento". Se aiheuttaa suurta riemua vielä nykyäänkin ja aina, kun Boats tekee sen huudetaan Khaledin kanssa toisillemme "HE'S DOING THE PENGUIN COME QUICK!!"
Mallimaailman koukerot ovat tulleet tutuiksi, kun Boats bongattiin eläinaiheisiin kuvauksiin. Se meni super hyvin ja olin proud mama. 
Ton pooloneuleen päälle saaminen ei todellakaan ollut helppo juttu. Siinä oli eläinkaupan väellä naureskeltavaa, kun sormet veressä yritin pukea sille tota. Neule jäi kaupan hyllylle, mutta eiköhän siinä muutamat "awwwwit" liikaa tullu huokailtua.
Ja kissa kun on, niin unenlahjat ovat tottakai loistokkaat. Hankittiin Bobolle vastikää kiipeilypuu, josta käsin se nyt hallitsee olohuonetta. Tosin mieluisin paikka on meidän välissä, jossa se yleensä nukkuu koko yön. 
Sanomattakin selvää, että oon superiloinen tästä pienestä hepusta, joka tosin kasvaa kovaa vauhtia. Musta on hauskaa seurata sen touhottamista ja huomata millainen persoona siitä kehittyy. Boatsia parempaa kissaa en ois voinut toivoa! Olin aina tosi skeptinen sen suhteen, että mitä jos kissasta tuleekin tosi epäsosiaalinen ja vihainen, mutta tämä on tosiaan kaiken ton vastakohta. Jopa mun äiti, joka on noin 25 vuotta pelännyt kissoja on Boatien paras kaveri. C'mon, äiti jopa osti sille joululahjan!

Miau,

Dora

SINULLE ON SUNNUNTAIPOSTIA

*HOOOI JA PING!*

Hei kaikki kaunokaiset (pliis sanokaa, että täällä on vielä joku!!),

Tämä tila alkaa päivittymään aktiivisemmin tulevaisuudessa. That's a promise! 
Kuva: Amaal Said

Kysymys kuuluukin: Vastaako interwebi, kun sinne huutaa??

- Dora Dalila