28. maaliskuuta 2015

Bar Teos Töölössä


Torstai oli toivoa täynnä, kun jäätävässä vesijääloskatihkusateessa tarvottiin Julian kanssa Bar Teokseen tapaksille. Ravintolassa oli meidän lisäski vain toinen pariskunta, joka oli hieman yllättävää, sillä aina kun olen yrittänyt varata Teoksesta pöytää, se on ollut tupaten täynnä. Viikolla on kuulemma kuitenkin hiljaisempaa ja sinne voi paukkia ilman pöytävaraustakin.
Ravintola on sisustukseltaan aika erikoinen. Seinämaalaukset ja pilarit ovat jotain sellaista, jota ei Suomessa monessa paikassa nää. Kattaus ei ole liian hienosteleva, joka taas on just sellainen mistä tykkään ja omiaan luomaan rentoa tunnelmaa.
Tapakset maksaa 2,95€ per annos. Viinipullonkin muistaakseni saa edullisesti ravintolahinnaksi. Ruokalistat on symppikset. Tollaiset laminoidut ja hieman elämää nähneet, jotka voisivat jo kaivata pientä freesausta. Mä tilasin marinoutuja oliiveja, grillattua kalkkunaa ja artisokkaa, etanoita sipulivoissa ja yrttibruschettan. Tämän jälkeen oli vähän sellainen olo, että tekisi kokeilla jotain muutakin ja tilasin vielä yrttiperunoita aliolilla. Voin sanoa, että kaikki oli erittäin on point, eikä ton jälkeen mahtunut enää jälkkäriä, vaikka suklaamarkiisi siellä listalla suorastaan huusi nimeäni. Seuraavalla kerralla sitten.
Istuskeltiin mestassa Julian kanssa hyvä tovi. Tuli jo vähän sellainen fiilis, kun olisi jossain ulkomailla. Toi paikka sopii loistavasti niin rentoon iltaan kavereiden kanssa tai treffipaikaksi oman kullan (tai kullan-to-be) kanssa!

Dora approves.

BAR TEOS
Runeberginkatu 61
00260 Helsinki

-Dora

26. maaliskuuta 2015

Just eikä melkein ja toisinpäin!

Viimeksi mainitsin, että lähden housuostoksille. Ja niin lähdinkin. Tosin sopivia leveälahkeisia housuja ei löytynyt. Ei, vaikka kävin läpi keskustan jokaisen putiikin, niin mitään ei lähtenyt mukaan huolimatta siitä, että joissain housukokelaissa oli paljon potentiaalia. Haluan kuitenkin ne täydelliset enkä sellaisia jotka ovat "melkein". Kun pitää olla JUST eikä MELKEIN. Sitten muistin, että mullahan pitäisi olla yhdet melkeet jo kotona! Mutta missä? Ei muuta kuin ristiretkelle kellarikomeroon. Ja siellä, komeron perukoilla, taidetarvikkeiden, toppahousujen ja muutamien muiden hyötyesineiden alla loisti sininen Ikeakassi. Tadaa! Kassissa oli vaatteita, jotka olivat säästyneet muutossa Terminatorilta, eli hävitykseltä. Sellaisia jotka ovat lähes uusia tai niin hyviä, että ajattelin myydä ne kirpputorilla. Ja kattokaas mitä sieltä kassista sitten löytyikään!
Ostin nämä farkut noin viisi vuotta sitten Bershkasta silloin, kun tälläiset olivat viimeksi kuuminta hottia. Ne oli sen jälkeen jalassa tasan kerran, johtuen enimmäkseen siitä, että ne olivat aivan jäätävän pitkät. Oikeasti. Yhden lahkeen ylijäämäkankaasta olisi varmaan voinut askarrella Barbielle kolmet samanlaiset farkut. Kuningasajatus kuitenkin heräsi vasta näin monen vuoden jälkeen; entä jos leikkaisi lahkeet lyhyemmiksi? AHAA! Niin teen. Tai siis tein. Ja nyt on hyvät. 
Näissä kelpaa pistellä menemään, vaikka onkin melkein eikä just. Onneksi nyt ei ole niiden täydellisten etsimisen kanssa mikään kiire, koska nämä auttavat pahimpaan trendinälkään ja ovat oikein sopivan kokoisetkin. Trendinälkä on muuten se joka herää aina, kun jotain "uutta" tulee muotiin ja sitten sitä huomaa ostaneensa saman kertakäyttövaatteen monta kertaa elämänsä aikana. Arviolta ehkä noin viiden vuoden välein.

-Dora

Ps. Anteeksi, kun olen maailman hitain kommentteihin vastaaja. Mun mielestä ne on maailman ihanin asia saada niitä ja haluaisin ehtiä vastata rauhassa sekä ajatuksella. <3

18. maaliskuuta 2015

OUTFIT OF THE... EH?

Que pasa, kayfal hal, what's up jne jne jne?! Näissä kuvissa mulla on vaatteet! Ei sillä, että muuten eläisin nudistielämää, mutta siis on vaatteet joiden valitsemiseen ihan aikuisten oikeasti panostin. Tuona maanantaina, jolloin nämä kuvat otettiin, oli ihana aurinkoinen päivä eikä tuntunut masennusmaanantaille. Lisää aurinkoa, vaatteisiin panostusta ja antimasennusmaanantaita tänne kiitos!
Mä meen tänään ostamaan itselleni uudet housut. En tiedä vielä millaiset. Ehkä joko trumpetit tai pillit. Momjeansseja mulla on jo tarpeeksi. Palkitsen itseni kovasta työtahdista ja noin nyt ihan muutenkin musta tuntuu, että tarvitsen uudet housut. Talven mukana meinaan tuli muutama lisäkilonen ja viimeaikojen vaatekaappihorror on varmaan johtunut juuri siitä, että suuri osa vaatteista on hieman liian tiukkoja. Me no likey. 

Join juuri kolme kuppia kahvia. Olikohan se hyvä idea? Kahvi on hyvää. Keitin sitä viisi kuppia, mutta Khaled ei ole juonut omaa osuuttaan, joten pannussa olisi vielä kaksi annosta jäljellä. Taidan juoda vielä nekin ja lähteä sinne housuostoksille. Boats mouruaa oven edessä. Senkin keväthormoonit vissiin hyrrää.

KAUNISTA PÄIVÄÄ KAIKILLE!!

tv,

Dora

15. maaliskuuta 2015

Välillä on kiva tehdä mitä sattuu

Mulla on ollu aikamoinen meno ja meininki päällä viimeisen viikon. Koulun (kröhöm), työkeikkojen ja kaiken muun yleisen ohella meillä oli vieraita Englannista, pidettiin tuparit ja käytiin Virossa yhteensä kolme kertaa. Paljoa ei nukuttu, mutta mitä pienistä jos on hauskaa! Ja todella hauskaa olikin.
Eikös välillä olekin kivaa palata hetkeksi holtittomaan, lähes teinimäiseen elämäntyyliin ja sitten palata arkeen ja huomata ettei sekään ole hullumpaa ollenkaan! Sehän on vähän kuin ottaisi loman omasta elämästä vaikka se ihan oikeasti on sun elämää (wow, deep)!!  Ainakin viikon ajan.
Kuvamateriaalia ei ole viikon varrelta mitenkään erityisen runsaasti. Ehkä siinä toinen todiste sille, että hauskaa oli. No evidence. Virosta vielä sen verran, että sinne haluan pian uudelleen. Niin kivaa meinaan on istua samassa kuppilassa kolme tuntia, tilata ihan mitä lystää alkuruoista drinkkeihin, eikä loppusumma silti ylitä kahtakymmentä euroa. 
Ihan mielenkiinnosta kysyn nyt, että millaista elämää siellä puolella ruutua on viimeaikoina vietetty? Hei ja jos sulla, joka luet tätä on oma blogi, niin linkkaa se pliis kommentteihin! Haluaisin vähän jotain uutta luettavaa :-)

-Dora

3. maaliskuuta 2015

Knock Knock

Knock, knock. "Who's there?" Ei ainakaan sun inspiraatio. Olisikin.
Totuus on, että olen kadottanut inpspiraation pukeutumiseen täysin! Se on harmi, sillä olen aina tykännyt pukeutumisesta ja olen vahvasti kokenut, että mulla on oma tyyli ja 'kivojen' vaatteiden päälle löytäminen ei ole tuottanut pahempia ongelmia. Nyt on totuus toinen. Valehtelematta joka aamu seison vaatekaapilla ja ajattelen blaaaaaaaaaaaah. Laitan päälleni jotain, josta tulee lähinnä mieleen blaaaaaaaaaah ja aina kun kävelen peilin ohi ajattelen, että blaaaaaaaaaaaaaah.
Se on kovin ärsyttävää, sillä tiedän miten haluaisin pukeutua, mutta mikään ei tunnu eikä näytä hyvältä. Blaah. 

Taidan kerätä nyt säälimättä kaikki vähänkin ahdistavat, ehkä pienehköksi jääneet, ei mukavat vaatteet ja lampsia kirpparille myymään. Sitten voin korvata kaikki turhakkeet muutamalla hyvällä vaatteella. Toiveena olisi omistaa mahdollisimman paljon hyvälaatuisia ja monikäyttöisiä vaatteita, joihin ei kyllästy nopeasti ja joita pystyy yhdistelemään luovasti. Toki siellä seassa pitää olla muutama kreisimpikin yksilö, mutta pääosin haluaisin simppeleitä muotoja ja kauniita printtejä.

Nämä kaikki kuvat on törrrrrrrrrkeästi pöllitty interwebistä. Keräsin ne Tumblr sivultani, johon aina silloin tällöin rebloggailen mua inspiroivia asioita. Ehkä jos jatkan keräilyä tarpeeksi kauan, se ihan oikea inspiraatio vielä nostaa päätään :-)

-Dora

2. maaliskuuta 2015

Kissan kokoisia huolia

Koska oon päättänyt, että postaan tänne vain asioita joita haluan (oli ne sitten mitä vain) ja koska mä niin kovasti kissastani pidän, että päätin tehdä kissapostauksen. Taas.
Ehkä johtuen siitä, että mulla on ollut viimeaikoina vähän huoli Boatsista. Mietin kovasti, että osataanko me antaa sille parhain mahdollinen koti ja vaikka yritetään parhaamme, niin juoksentelisiko se mieluummin vapaana jossain metsissä. Lisäksi se näytti aamulla olevan myös vähän kipeä, joten eläinlääkärikäynti tulee varmaan olemaan edessä tänään tai huomenna, ja se toki huolestuttaa.
Hassua miten sitä voi kiintyä tuollaiseen pieneen palleroon niin kovasti. Äidin vaistot heräävät henkiin ja kannan kovasti huolta kissan voinnista. Tulee huono omatunto jos se joutuu olemaan päivän yksin kotona ja jos se vähänkin aivastelee niin raivoisa Googletus on heti käynnissä.
Ollaan ajateltu, että hankitaan Boatsille seuralainen pian. Mieluiten samasta kodista, mistä tämäkin haettiin. Mulla ei ole kova hinku saada toista kissaa, mutta ajatteltiin, että se voisi olla paras vaihtoehto. Tottakai pitää myös ajatella, että kustannukset samalla tuplaantuu ja se voi olla opiskelijapariskunnalle vähän hankalaa..
 
Onko siellä ketään kissan/lemmikin omistajia, joilla on samantapaisia huolia? Tai ylipäätänsä ketään jolla olisi antaa neuvoa tai rohkaisun sanoja? Mistä tietää onko lemmikki onnellinen? Onko tyhmää ajatella, että se varmaan olisi onnellisempi muualla, kun kissa itse tuskin on kykeneväinen moiseen ajatteluun? Tai ehkä mun pitäisi vaan ottaa chillpill.

Aurinkoista (kröhömkröhöm) viikkoa kaikille!

-Dora